Kokkikoulu Nurmeksessa

tiistai 31. tammikuuta 2017

Kala valmisteet

SUOMI SVENSKA ENGLISH РУССКИЙ

OIKOPOLUT

Hygieniapassi Elintarvikkeiden käytön rajoitukset

E-koodit Lämpötila Hinnasto Näytteenotto- ja lähetysohjeet

Etusivu

Elintarvikkeet Terveyttä edistävä ruokavalio Ruoka-aineetKala ja kalavalmisteet

KALA JA KALAVALMISTEET

Kalasta saat runsaasti hyvänlaatuista proteiinia sekä A- ja B-vitamiineja. Kala on erittäin tärkeä D-vitamiinin lähde ja se sisältää terveydelle hyödyllisiä n-3 rasvahappoja, joiden on osoitettu vähentävän sydän- ja verisuonitautiriskiä. Kala sisältää myös hyvin imeytyvää rautaa.

Syö kalaa ainakin kahdesti viikossa

Kalaa tulisi syödä ainakin kaksi kertaa viikossa, ja suositeltavaa olisi käyttää vaihdellen eri kalalajeja. Runsassuolaisia kalavalmisteita kannattaa syödä vain harvoin.

Varmista kalan turvallinen käyttö

Lapsille, nuorille ja hedelmällisessä iässä oleville on annettu erityissuositukset kalan syöntiin, sillä hyvistä ravitsemuksellisista ominaisuuksista huolimatta Pohjanlahdesta ja Suomenlahdesta peräisin olevaa lohta, taimenta ja silakkaa syömällä voi altistua terveydelle haitallisille dioksiineille ja PCB-yhdisteille. Sisävesien petokaloista, kuten hauesta, voi saada tavanomaista suurempia määriä metyylielohopeaa.

Lue lisää kalan syöntisuosituksista.

Einesateria

Eineskirjolohikiusauksesta saat monipuolisen aterian, kun täydennät sitä kasviksilla, kasvirasvalevitteellä sipaistulla täysjyväleivällä, rasvattomalla maidolla sekä marjoilla tai hedelmillä.

Muokattu 16.1.2017

Anna palautetta tästä sivusta

© Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
Mustialankatu 3, 00790 Helsinki

Yhteystiedot
Käyttöehdot
Palaute

Vaihde 029 530 0400
kirjaamo@evira.fi

Oivahymy.fi
Ravitsemusneuvottelukunta.fi
Zoonoosikeskus.fi

Maa- ja metsätalousministeriö
European Food Safety Authority

maanantai 30. tammikuuta 2017

Kalan kypsentäminen

Hae

Sivukartta Yhteystiedot

Etusivu Pro Kala Tietoa kalasta Kalaa ruoaksi Reseptit Materiaalitilaus Mediapankki Linkit Ota yhteyttä

Kalojen kypsennystavat

Kala kypsyy nopeasti, koska siinä on vain vähän sidekudosta. Herkullinen kala-ateria syntyy helposti jo muutamassa minuutissa. Varo ylikypsentämistä, sillä liian pitkä kuumentaminen tekee kalasta kuivan.

Kypsennysaikaan vaikuttavat tekijät:

Uunin lämpötilan hyvä keskiarvo on 180-200 astetta.

Jos paistat kalaa foliossa, nosta uuninlämpötilaa noin 20 %:lla. Kypsennysaika pitenee, jos paistoastia on posliinia tai lasia.

Muista huomioida kypsentäessä kalan paksuus, lihan tiiviys ja se, onko kala liemessä.

Alla olevista linkeistä löydät lisää tietoa erilaisista kypsennystavoista!

Friteeraaminen Graavaaminen Grillaus ja halstraus Höyrystäminen Keittäminen Paistaminen Pariloiminen Savustaminen Maustaminen ja marinointi

Kalaa ruoaksi Ostaminen Käsittely Kypsentäminen Vinkit Ravut: luvassa meheviä juhlia!

Yhteystiedot

Pro Kala Ry
Pasilankatu 2, 5krs
PL 115
00241 HelsinkiKatriina Partanen
Toiminnanjohtaja
puh. 0400 827 277
katriina.partanen@prokala.fi

Kalan käsittely

Etusivu
Choose language

Hae!
Ahven.net Koko verkko

Keskusliitto Kalastus Kaikkea kalasta Kalastusalueet Osakaskunnat Kaupallinen kalastus Tuotteet

Kalan perkaus ja käsittely Opetusmateriaali Kalanimien sanakirja Iänmääritys Kalankäsittelyvideot Kalatalouslinkit Ahven markkinat

Kalatalouden Keskusliitto
Malmin kauppatie 26
00700 Helsinki
Puhelin (09) 6844 590
Fax (09) 6844 5959
Email kalastus@ahven.net

Etusivu
Extranet

Löydä meidät
Facebookista >>

Kalan perkaus ja käsittely

Kala sisältää runsaasti proteiineja, vitamiineja ja mineraaleja. Myös kalan sisältämä rasva on terveellistä, koska siinä on runsaasti omega-3 rasvahappoja. Kalan proteiinipitoisuus on kalorimäärään nähden suuri ja kala onkin oivallinen osa terveellistä ruokavaliota.

Kala on helposti pilaantuva elintarvike. Tästä syystä kalan oikeaan käsittelyyn ja säilyttämiseen on kiinnittetävä erityistä huomiota.

Säilytä kala kylmässä

Mitä nopeammin pyynnin jälkeen kalan saa kylmää, sitä kauemmin se säilyy. Perattu tuore kala säilyy jäitettynä hyväkuntoisena 2-7 päivää ja filee 2-4 päivää. Kotona jääkaapissa kalaa ei kannata säilyttää kahta päivää pidempään.

Kalan käsittely - helpompaa kuin luuletkaan!

Kala tulee perata mahdollisimman pian pyynnin jälkeen. Kala on aina teurastettava ennen kuin sitä ryhdytään perkaamaan. Vältä tarpeetoon käsittely, se heikentää kalan säilyvyyttä.

Kalan perkaus ja jatkokäsittely tarkoittaa että kala suomustetaan tai nyljetään, suolistetaan, jonka jälkeen kala paloitetaan tai fileoidaan. Kalan suomustaminen on yleensä tarpeen vain silloin kun kala on tarkoitus paistaa. Tavallisimmin nyljettäviä kaloja ovat made ja ankerias. Ahvenenkin nylkemin on helppoa ja vaivatonta.

Huuhtele kala

Kalan nopea huuhtelu perkauksen yhteydessä puhtaassa, juoksevassa vedessä on kalan laadulle eduksi. Fileoinnin yhteydessä peseminen on yleensä tarpeetonta.

Fileoi kala

Fileoinnin edut ovat että ruoanvalmistus fileistä on helppoa ja kunnollinen filee on ruodoton tai lähes ruodoton. Fileoitaessa kuitenkin maku- ja ravintoaineita sekä jonkin verran lihaa joutuu hukkaan pään, selkärangan, nahkan ja evien mukaan.

Fileointi tulisi suorittaa juuri ennen kalan valmistusta, koska ileet ovat alttiimpia pilaantumaan kuin kokonainen kala.

Esitteet

Kalan perkaus ja käsittely - lue esite

Kalan perkaus ja käsittely - tilaa esite

Kalalajit

ENGLISH SVENSKA

ETUSIVU KIRJAT KIRJAILIJAT YHTEYS

Kaikki kirjat

Suomen kalat

Yrjölä Sakke & Lehtonen Hannu & Nyberg Kari

Lataa painokelpoinen kuva tästä.

Suomen kalat opettaa tunnistamaan kaikki vesistöjemme 71 vakituista kalalajia sekä satunnaiset vierailijat. Tietoa havainnollistavat Sakke Yrjölän upeat, yksityiskohtaiset piirrokset, mielenkiintoiset valokuvat, levinneisyyskartat, tuntomerkkipiirrokset ja kalan mitat.

Kirja kertoo, kuinka maamme kalalajisto on aikojen saatossa muotoutunut, millaisissa elinympäristöissä eri lajit viihtyvät ja miten ne risteytyvät keskenään. Kalat on ryhmitelty sukulaisuuden mukaan alkukantaisista nahkiaiskaloista värikkäisiin simppuihin. Kaloista kerrotaan tuntomerkit, elintavat, ravinto, lisääntymiskäyttäytyminen ja kasvu. Kirjan neuvoilla samannäköiset lajit eivät sekoitu toisiinsa.

Kaikki Suomen lajit ovat syötäviä. Silti moni herkullinen kala jää hyödyntämättä keittiössä. Kun mökkiverkosta löytyy ruutana, pasuri, toutain tai vimpa, kirja neuvoo, kannattaako siitä tehdä keitto, kalapullia vai graavi- tai savukalaa.

Suomen kalat kuuluu jokaisen kalastajan, mökkiläisen, ruoanlaittajan ja luonnonystävän kirjahyllyyn.

Katso kirjan kuvittajan Sakke Yrjölän haastattelu (7.6.2016) Huomenta Suomessa täällä ja MTV:n Uutisissa täällä.

Kirjasta sanottua:

”Suomen kalat on oivallinen ja näyttävä kirja kalastajien ja luonnosta kiinnostuneiden kotikirjastoon.”
-Veijo Miettinen, Savon Sanomat 27.4.2015

”Uusi Suomen kalat on asiallisuutensa lisäksi kaunis. Voi olla, että uusi klassikko on syntynyt. ***** ”
-Jouni Tikkanen, Suomen Luonto 4/2015

”Tämä kirja sopii ehdottomasti kalamiehille ja mökkiläisille, mutta myös niille, joita luonto ylipäätään kiinnostaa ja niille, joille maistuu hyvä kalaruoka. Lahjakirjana verraton. Sakke Yrjölän lajikuvitus on poikkeuksellinen: selkeitä piirroskuvia, jotka lähentelevät valokuvan tarkkuutta. Koska teos on isokokoinen, se sopii hyvin myös lasten kanssa katseltavaksi kirjaksi.”
-Ann-Mari Rannikko, Turun Sanomat 1.5.2015

”Kaikista kaloista löytyy seikkaperäinen ja havainnollistava väripiirros, joista on suurta apua vaativiinkin lajitunnistuksiin. Upean tarkat piirrokset ovat Sakke Yrjölän käsialaa. Kunkin kuulakärki-akvarellikuvan piirtäminen on vienyt yhdestä jopa viiteen päivään, joten urakka on ollut mittava. (…) Kaikki tieto on pakattu sopivan tiiviiksi, lukijaystävälliseksi paketiksi, jota havainnollistetaan runsain valokuvin.”
-Petteri Hautamaa, Erä 5/2015

”Tämä kirja kannattaa hankkia mökin kirjahyllyyn.”
–Seura 19/2015

”Kalojen lajikuvissa näkyy taiteilijan käden jälki, mutta ne kuvaavat itse kaloja havainnollisesti. Lajien lähtökuviin on sitten liitetty annos enemmän eloa ja liikettä ja saatu näin mukavaa kirjoa taittoon. (…) Hannu Lehtosen kalalajikohtaiset tekstit ovat napakoita ja ne on jäsennetty selkeästi väliotsikoin. Lukija löytää etsimänsä helposti. Tämä on nykypäivää. Ilahduttavasti tekstiin on saatu sisällytettyä myös pikkutarinoita, jotka ryydittävät perustietoa.”
-Jussi Soikkanen, Metsästys ja Kalastus 5/2015

”Kaunis tietojärkäle kaloista. (…) Järjestelmällisen ja yhdenmukaisen lajiesittelyn ansiosta kalalajeja voi helposti verrata toisiinsa.”
-Pertti Koskimies, Opettaja 13/2015

”Teos on visuaalisesti näyttävä ja Sakke Yrjölän yksityiskohtaiset piirrokset havainnollisia.”
-PL, Retki 4/2015

”[O]li korkea aika saattaa suomalainen kalatietämys asiantuntevasti, mutta silti helposti omaksuttavassa muodossa kalastuksenharrastajien ja muiden luontoihmisten saataville. Uutuusteos on sisältönsä lisäksi onnistunut upeasti myös kuvituksensa ja piirrostensa osalta, minkä ansiosta se tarjoaa lukijalleen poikkeuksellisen näyttävän ja kokonaisvaltaisen elämyksen sekä samalla tietopaketin vesiemme kaloista.”
–Vapaa-ajan kalastaja 3/2015

”Tämän kirjan luettuaan ei voi olla kuin yhtä mieltä: kotimaiset kalat ovat uskomattoman kauniita. (…) Suomen kalat on ehdottomasti merkkitapaus.”
-Jukka Ruukki, Tiede kesäkuu 2015

”Edelliset vastaavanlaiset piirrokset näkivät päivänvalon yli sata vuotta sitten, tekijöinä Wilhelm von Wright ja Gösta Sundman. Muinaisten mestarien luomukset kalpenevat Yrjölän piirrosten rinnalla.”
-Jukka Ruukki, Helsingin Sanomat 11.6.2015

”Suomen kalat on varma lahjaidea kenelle tahansa kaloista ja kalastamisesta kiinnostuneelle ja kuuluu kalanystävien kotikirjastoon ehdottomasti. Hienoa työtä.”
-Mikko Saari, Kirjavinkit 5.7.2015

”Upea lahjakirja ja hakuteos kalastuksen harrastajalle tai vaikkapa kalabongarille eli fongarille.”
– Jari Lampén, Aromi 9/2015

”Upea kalakirja. Suomen kalat esittelee maamme kaikki vakituiset kalalajit sekä joukon satunnaisia vierailijoita. Kirjan ulkoasu ja upeat piirrokset ovat graafikko Sakke Yrjölän käsialaa. Kuvitusta varten Yrjölä on pyydystänyt joka lajin. Kaunista kalakirjaa on ilo selata, vaikkei itse kalastaisi.”
– Mari Ikonen, Aarre-lehti 10/2015

”Tällaista kirjaa on odotettu, nyt se on tehty – ja mikä lopputulos! Ei ihme, että opus on ehdolla vuoden luontokirjaksi.”
– Hannu Kauhanen, Karjalainen 24.11.2015

”Suomen kalat on tarpeellinen perusteos jokaisen kaloista kiinnostuneen käsikirjastoon. Siitä voi hyvinkin tulla uusi klassikko.”
– Johanna Mehtola, Suomen Luonto 10/2015

Kuvia kirjasta

Kirjan tiedot

NimiSuomen kalatKirjailijatYrjölä Sakke , Lehtonen Hannu, Nyberg KariISBN978-952-240-278-3Tuotantovuosi2015Sivumäärä272Kirjastoluokka58.14/67.62SaatavuusOvh 42 €, ilmestynyt.SidosasuSid.

OSTA KIRJA

Lataa painokelpoinen kansikuva tästä.

Katso myös

Suomen kalalajien tunnistusopasYrjölä Sakke & Lehtonen Hannu & Nyberg KariLue lisää >

Kustannusosakeyhtiö Nemo

Uudenmaankatu 10
FIN-00120 Helsinki

Sähköpostit ovat muotoa:
etunimi.sukunimi(a)nemokustannus.fi

Sivukartta

Etusivu Kirjat Kirjailijat Yhteystiedot Haku

Nemo
Facebookissa

Briefly in English Kort på svenska

Kalan ravintoaineet

Hyppää sisältöön

YHTEYSTIEDOT ⁄ MEDIALLE

HakukenttäHae

VALIKKO

AJANKOHTAISTA

Kala on hyväksi terveydelle

Kesän tullen monen suomalaisen veri vetää vesille. Vapaa-ajan kalastus on tärkeä rentoutumiskeino ja vastapainoa arjen puurtamiselle. Kaiken kukkuraksi kala on vielä terveellistäkin!

Kala on tärkeä lähde monille sellaisille ravintoaineille, joita elimistö ei pysty itse tuottamaan. Kala sisältää terveellisiä pehmeitä rasvoja, useita vitamiineja ja kivennäisaineita sekä paljon proteiinia. Kala on erityisen hyvä omega-3-rasvahappojen ja D-vitamiinin lähde.

Kalan terveyshyödyt eivät rajoitu vain sen sisältämiin ravintoaineisiin. Kala korvaa monesti lautaselta rasvaiset makkarat ja punaisen lihan, joiden terveyshaitat ovat kiistattomat. Makkaran lisukkeet, esimerkiksi kermaiset perunasalaatit, on myös kalalautasella usein korvattu tuoreilla kotimaisilla uusilla perunoilla.

Kalalajeja kannattaa syödä monipuolisesti, sillä jotkin lajit saattavat sisältää terveydelle haitallisia ympäristömyrkkyjä. Haitallisten yhdisteiden vuoksi kannattaa välttää syömästä runsaasti ja yksipuolisesti Itämeren isoa silakkaa, lohta ja taimenta. Isot hauet kannattaa lisäksi jättää järveen lisääntymään ja harventamaan särki- ja ahvenkantoja. Kokonaan ei näidenkään lajien syöntiä tarvitse lopettaa, vaan noudattamalla suomalaisia kalansyöntisuosituksia ja niihin annettuja poikkeuksia voi näistäkin lajeista nauttia huoletta.

Kala on yksi harvoista luonnollisista D-vitamiinin lähteistä

Rasvaliukoinen D-vitamiini on tärkeä luuston ja hampaiden kehityksen ja toiminnan kannalta. D-vitamiini myös ylläpitää elimistön kalsium- ja fosfaattitasapainoa ja on siksi välttämätön aineenvaihdunnalle sekä hermoston ja lihasten toiminnalle.

D-vitamiinia muodostuu iholla auringonvalon vaikutuksesta. Suomessa auringosta saatava D-vitamiini ei kuitenkaan yleensä riitä tyydyttämään elimistön D-vitamiinin tarvetta. Kala on yksi harvoista luonnollisista D-vitamiinin lähteistä ravinnossa. Kaksi kala-ateriaa viikossa riittää tyydyttämään D-vitamiinin tarpeen myös pimeään talviaikaan.

Kala on myös hyvä seleenin, B12-vitamiinin, jodin, kaliumin ja fosforin lähde.

D-vitamiinin suositeltava saanti, Fineli

Kalan käyttö parantaa veren rasva-arvoja

Kalan rasvakoostumus on terveellisempi kuin lihan, sillä se sisältää pääasiassa pehmeää rasvaa eli kaksoissidoksia sisältäviä kerta- ja monityydyttymättömiä rasvahappoja. Monityydyttymättömät rasvahapot ovat ihmiselle välttämättömiä, ja ne on saatava ravinnosta, koska elimistö ei pysty itse valmistamaan tällaisia kaksoissidoksia. Kaksi kala-ateriaa viikossa riittää tyydyttämään monityydyttymättömien rasvahappojen tarpeen.

Kuva: Kussakin rasvamolekyylissä glyserolirunkoon on kiinnittynyt yhdestä kolmeen rasvahappoa. Rasvahappoa sanotaan tyydyttyneeksi, jos kaikki sidokset ovat yksinkertaisia ja tyydyttymättömäksi,jos mukana on kaksoissidoksia. Kaksoissidokset muuttavat rasvan olomuodon pehmeäksi.

Kaksoissidoksen paikan perusteella erotellaan toisistaan omega-3- ja omega-6-rasvahapot. Omega-3-rasvahappoihin kuuluvat muuan muassa dokosaheksaeenihappo (DHA) ja eikosapentaeenihappo (EPA). Kala on ainoa elintarvike, josta ihminen saa EPA:a ja DHA:ta, mutta elimistö pystyy muodostamaan näitä hitaasti myös itse esimerkiksi kasviöljyistä saatavasta alfalinoleenihaposta (ALA).

Kalan sisältämät rasvahapot parantavat veren rasva-arvoja. Ne laskevat veren triglyseriditasoa, vähentävät verihiutaleiden takertuvuutta, pienentävät valtimokovettumien kokoa ja niissä esiintyvää tulehdusta ja voivat alentaa verenpainetta. Kalan hyödyllisten rasvahappojen on osoitettu vähentävän kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin.

Kysymyksiä ja vastauksia rasvan laadusta

Kalan terveyshyödyt kumoavat ympäristömyrkkyjen terveyshaitat

Jotkin kalalajit voivat sisältää tavanomaista enemmän terveydelle haitallisia ympäristömyrkkyjä, kuten dioksiineja, PCB-yhdisteitä ja elohopeaa, mutta tällaisten kalalajien välttämisessä ei kannata olla ylivarovainen. Kalan syöntiä ei siis tulisi vähentää tai lopettaa, sillä D-vitamiinin ja omega-3-rasvahappojen puutos on merkittävä riski kasvulle ja kehitykselle, normaalille aineenvaihdunnalle ja sydänterveydelle.

Kalan käytön terveyshaittoja ja -hyötyjä on tutkittu paljon, ja nykytiedon valossa kalan hyödyt peittoavat ympäristömyrkkyjen mahdolliset haitat. Esimerkiksi suomalaiset ammattikalastajat ja heidän puolisonsa altistuvat muuta väestöä huomattavasti suuremmalle määrälle ympäristömyrkkyjä, sillä he syövät tavanomaista enemmän pyytämäänsä kalaa. Tästä huolimatta heillä on pienempi kuolemanriski esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin.

L ue lisää ympäristömyrkyistä(Ympäristöterveys-sivusto)

Kalalaji on määrää tärkeämpi

Ympäristömyrkyt eivät kerry kaikkiin kalalajeihin, joten lajivalinnalla voi vaikuttaa altistumiseen. Syömällä yksipuolisesti kalalajeja, joihin ympäristömyrkkyjä kertyy, voi altistua tavanomaista enemmän.

Kalalajin valinta on tärkeää erityisesti lapsille, nuorille ja hedelmällisessä iässä oleville, raskaana oleville ja imettäville äideille, koska

keskenkasvuinen elimistö on alttiimpi haitallisille vaikutuksille kuin aikuisen elimistöjotkin ympäristömyrkyt voivat kulkeutua istukan läpi sikiöön tai äidinmaidon kautta lapseenympäristömyrkyt kertyvät elimistöön iän myötä, joten mitä aiemmin altistuminen alkaa, sitä suuremmaksi kuorma ehtii kasvaa eliniän aikana.

Poikkeuksia yleisiin kalan syöntisuosituksiin

Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee, että riittävän D-vitamiinin ja omega-3-rasvahappojen saannin turvaamiseksi kalaa tulisi syödä ainakin kaksi kertaa viikossa ja eri kalalajeja tulisi syödä vaihdellen. Ympäristömyrkkyjen vuoksi Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on antanut joitakin poikkeuksia yleisiin kalan syöntisuosituksiin.

Dioksiinit ja PCB-yhdisteet kertyvät erityisesti Itämeren rasvaisiin kaloihin. Tämän vuoksi lasten, nuorten ja hedelmällisessä iässä olevien tulisi syödä Itämerestä pyydettyä isoa (perkaamattomana yli 17 cm pituista) silakkaa, lohta tai taimenta vain 1–2 kertaa kuussa. Muut voivat syödä näitä kalalajeja sekä pientä silakkaa huoletta.

Elohopea kertyy erityisesti petokaloihin. Tämän vuoksi

lasten, nuorten ja hedelmällisessä iässä olevien tulisi syödä järvestä tai merestä pyydettyä haukea vain 1–2 kertaa kuussaraskaana olevien ja imettävien äitien ei tulisi syödä haukea ollenkaansisävesialueiden kalaa päivittäin syövien tulisi vähentää hauen lisäksi isokokoisten ahventen, kuhien ja mateiden syöntiä.

Muut voivat syödä näitä kalalajeja huoletta.

Teksti: Riikka Airaksinen

Päivitetty: 14.6.2016

Tulosta

MUUALLA PALVELUSSA

Elintavat ja ravitsemus

Terveyden edistäminen

Ympäristöterveys

THL.FI AJANKOHTAISTA KAMPANJAT KESÄTERVEYS RUOKA JA JUOMAKALA ON HYVÄKSI TERVEYDELLE

AJANKOHTAISTA

AIHEET

PALVELUT JA ASIOINTI

TUTKIMUS JA ASIANTUNTIJATYÖ

TILASTOT

JULKAISUT

THL

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala

Kala

KALAN RAKENNE

Kalojen virtaviivainen ruumiinmuoto vähentää veden vastusta. Poikkeava muoto hidastaa uintivauhtia, mutta voi helpottaa piiloutumista ja liikkumista lähellä pohjaa.

EVÄT OVAT KALAN RAAJOJA

Kaikilla kaloilla on evät. Niiden avulla kala säilyttää tasapainonsa ja ohjaa uintiaan. Parilliset rinta- ja vatsaevät vastaavat muiden selkärankaisten raajoja. Parittomia eviä ovat selkäevät, pyrstöevä ja peräevä. Parittomat evät tehostavat uintiliikkeitä ja säilyttävät tasapainon sekä auttavat kalaa pysähtymään. Pyrstöevän avulla kalat ohjaavat liikkeitään ja pystyvät uimaan eteenpäin. Piikkiset evät suojaavat petokaloilta. Lohensukuisilla kaloilla, kuten lohella, taimenella, siialla ja muikulla on lisäksi pieni rasvaevä selkäevän ja pyrstöevän välissä.

KALA HENGITTÄÄ KIDUSTEN AVULLA

Kidukset ovat kalojen pääasiallisin hengityselin. Monet kalat hengittävät lisäksi ihollaan. Hengitys tapahtuu kiduslehtien kautta, jotka ovat kiinnittyneet kiduskansiin. Hengittäessään kala liikuttaa kiduskansia edestakaisin. Liike saa veden virtaamaan suusta sisään ja kidusraoista ulos.

Kidukset, joita on 4 - 7 kappaletta, koostuvat rustoisten kiduskaarien kiduslehdistä ja siivilähampaista. Kiduslehdet ovat väriltään punaiset, sillä niissä on runsaasti verisuonia. Kiduslehdissä happi siirtyy vedestä vereen ja hiilidioksidi verestä veteen. Siivilähampaisiin siivilöityy pieneliöitä vedestä kalan ravinnoksi.

UIMARAKOLLA KALA SÄÄTELEE UINTISYVYYTTÄ

Monilla kaloilla ruumiinontelon yläosassa on uimarakko. Sen avulla kala pystyy säätelemään uintisyvyyttään. Pohjassa ja syvässä vedessä elävillä kaloilla, kuten kampeloilla, ei ole uimarakkoa.

Uimarakko sisältää kaasuja. Kun kala siirtää verestä kaasua uimarakkoon, se kevenee ja nousee lähemmäksi pintaa. Jos taas kaasua poistuu uimarakosta, kala muuttuu painavammaksi ja vajoaa syvemmälle. Uimarakko on eri kaloilla erilainen: se voi olla yksi- tai kaksiosainen ja eri muotoinen.

RUODOT OVAT KALAN LUITA

Kalojen tukiranka muodostuu selkärangasta ja kallosta. Ruodot vastaavat muiden selkärankaisten luita. Ruodot ovat tyvestään liikkuvia ja taipuisia. Kalojen tukiranka on luuta tai rustoa, jonka perusteella kalat luokitellaan luu- ja rustokaloiksi.

Suomen vesistöissä elävät kalat ovat luukaloja. Luukaloja on kaikkiaan maailman merissä noin 23 600 lajia.

Rustokaloilla tukiranka on rustoa, ei luuta. Rustokaloja ovat mm. hait ja rauskut. Rustokalat elävät suolaisissa vesissä. Yksittäisiä rustokaloja tavataan joskus Itämeren eteläosissa.

Vedessä kalan paino on vain 1/20 siitä, mitä se on ilmassa. Tämän vuoksi kalojen tukiranka voi olla huomattavasti kevyempi kuin maalla elävien selkärankaisten lajien tukiranka.

KALAN IHO JA VÄRITYS

Suomut ja niitä peittävä orvaskesi muodostavat kalan ihon. Orvaskesi on ohut ja läpinäkyvä. Kalan iho sisältää runsaasti limaa erittäviä rauhasia, jotka suojaavat kalaa tulehduksilta ja pienentävät veden vastusta. Suomut ovat verinahan luutumia.

Kalojen kasvaessa myös suomut kasvavat. Kasvu näkyy vuosirenkaina, joiden perusteella kalan ikä voidaan määrittää. Suomujen lukumäärä pysyy samana koko kalan eliniän ajan. Irronneen suomun tilalle kasvaa kuitenkin aina uusi suomu.

Kalojen ihon värin muodostavat tuhannet värisolut, kromatoforit. Kromatoforit sisältävät erityisiä pigmenttejä, jotka voivat joko supistua pieneksi pisteeksi tai laajentua isommalle alueelle. Näin eräät kalat pystyvät muuttamaan väriään. Kalojen väri auttaa niitä naamioitumaan petokaloja vastaan ja sopeutumaan omaan elinympäristöönsä. Väritys voi toimia myös viestinä muille kaloille, mm. sukukypsyydestä.

KALAT LIIKKUVAT LIHASTEN AVULLA

Kehittyneen lihaksiston avulla kalat pystyvät liikkumaan. Liikkumisen kannalta tärkeimpiä lihaksia ovat kylkilihas ja evien lihakset. Kylkilihas muodostuu jaokkeista, jotka kiinnittyvät aina kahteen nikamaan. Näin selkäranka pystyy taipumaan lihasten liikkeiden mukaisesti.

Kalan liha on yleensä valkoista, mikä johtuu lihan vähäverisyydestä. Muutamalla hyvin aktiivisella uimarilla liha on punaisempaa, kuten lohella.

KALAN ULKONÄKÖ KERTOO KALAN ELINTAVOISTA

Kalat ovat sopetuneet eri tavoin elinympäristöönsä. Vesistöjen pohjalla elävät kalat ovat muodoiltaan litistyneitä tai pyöreähköjä. Pinnan läheisyydessä elävät kalat ovat solakampia, kuten särki, koska niiden on pystyttävä liikkumaan nopeasti. Joillakin kaloilla, kuten kampeloilla on kyky vaihtaa väriä taustansa mukaan. Myös kalojen aistit ovat sopeutuneet elinympäristöön.